Karpalo-kinuskipiirakka

Kinuskikissan alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kondensoidusta maidosta keitettyä toffeeta, mutta meiltä ei sitä kaapista löytynyt, joten keitimme kinuskin itse. Käytimme vispikermaa, vaikka suositeltavampaa olisi ilmeisesti käyttää kuohukermaa. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut. Meillä kävi veljeni lapsineen vierailulla tänään, ja hän kehui piirakkaa hyväksi! (Mitä nyt vähän kinuskit tuli ulos leikatessa, saattoi johtua siitä kun käytettiin jäisiä karpaloita.)

KARPALO-KINUSKIPIIRAKKA

Paistoaika 25-35 minuuttia 200 asteessa.

Pohja:

150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Kinuski:

2dl kermaa

2dl fariinisokeria

300 g karpaloita

3 rkl perunajauhoja

¾ dl sokeria

1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.

2. Lisää kananmuna hyvin vatkaten.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon.

4. Laita irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.

5. Levitä taikina jauhotetuilla sormilla painellen vuoan pohjalle ja 

muutama sentti reunoillekin.

Kinuski:

6. Laita ainekset teflon-pintaiseen kattilaan.

7. Kuumenna kunnes seos kiehuu.

8. Alenna lämpöä keskiteholle ja jatka keittämistä välillä sekoittaen n. 15 minuutin ajan. (Kinuskin pitää kuitenkin kiehua koko ajan maltillisesti)

9. Testaa keittämisen aikana onko kinuski valmista pudottamalla nokare kinuskia kylmään veteen. Jos kinuski liukenee osittain veteen, eikä sitä pysty nostamaan ehjänä nokareena, ei kinuski ole vielä valmista. Jatka keittämistä kunnes kinuskinokare pysyy kasassa.

10. Kaada valmis kinuski heti piirakkapohjan päälle, ettei se ehdi jähmettyä ja se levittyy nätisti.

11. Sekoita karpaloihin perunajauhot ja sokeri.

12. Kaada karpalot vuokaan kinuskin päälle.

13. Paista uunin keskitasolla.

Chocolate chip cookies

Tää ohje on just se mitä oon ettiny, se täydellinen suklaahippukeksien ohje. Tätä tuun ihan varmasti käyttämään jatkossa useasti ja ehkä jopa soveltamaan erilaisiin keksiin. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Taikinasta tulee noin 30-40 keksiä, riippuen kuinka paljon taikinaa häviää parempiin suihin tekemisen aikana... Toki keksien koollakin on väliä. Punnitsin taikinapalloset ennen pellille laittoa ja ne painoivat noin 30g kappale.

SUKLAAHIPPUKEKSIT

Löysin tämän ohjeen täältä.

4 3/4dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

2tl perunajauhoja (alkup. ohjeessa maissitärkkelys)

170g pehmeää voita

3/5dl sokeria

1 4/5 dl fariinisokeria

1 kananmuna

2 tl vaniljasokeria

3 dl (250g) karkeaa suklaarouhetta

1. Sekoita vehnäjauhot, sooda ja perunajauhot keskenään.

2.Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja fariinisokeri vaahdoksi.

3. Lisää joukkoon kananmuna ja vaniljasokeri, vatkaa kevyesti sekaisin.

4. Lisää myös kuivat aineet taikinaan. Lisää joukkoon myös rouhittu suklaa.

5. Siirrä taikina vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

6. Varaa kaksi uunipeltiä ja laita niille leivinpaperit. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

7. Pyörittele kahdella lusikalla taikinasta pieniä palloja ja aseta ne pellille. Jätä palleroiden väliin tilaa, sillä ne leviävät uunissa. Älä litistä palleroita!

8. Paista 8-10 minuuttia.  Varo paistamasta liian kauan, vain sen verran että keksien reunat saa hieman väriä ja pinta ei kiillä niin paljon. Keksien pitää olla vielä hieman pehmeitä kun otat ne uunista.

9. Anna jäähtyä pellillä muutama minuuttia ja sitten siirrä ne varovasti ritilälle jäähtymään lopullisesti.

10. Tarjoile lämpimänä!

Tyrkisk peber mini cupcakes

Long time no see

Tämä tekstin otsikko kuvaa nyt kahta asiaa. Ensimmäinen asia on se kun minusta ei ole näkynyt eikä kuulunut täällä blogissa piiitkään aikaan! Syynä tähän on se, että en yksinkertaisesti ole jaksanut. Aloitin siis tänä syksynä lukion, en ole kokenut sitä mitenkään hirveän vaikeaksi tai stressaavaksi tai sellaista, mutta olen ollut kuitenkin tosi väsynyt viime kuukaudet, henkisesti ja fyysisesti. Ihmekös tuo, kun nukun öisin keskimäärin 6 tuntia ja olen tottunut nukkumaan ainakin 8. Sekä välillä aika mitä olen yhtäjaksoisesti poissa kotoa on arkipäivänä 14 tuntia. Herään siis joka aamu kuuden aikaan, ja iltaisin nukkumaan rupean yhdentoista ja kahdentoista välillä. Harrastan lentopalloa, ja minulla on 3 kertaa viikossa harjoitukset joensuussa. 2 näistä päivistä on sellaisia jolloin joudun jäämään heti koulun jälkeen joensuuhun, en ehdi käymään kotona siinä välissä. Ja jossakin välissä pitäisi tehdä koulujuttuja, nähdä kavereita ja ottaa iisisti. Toki minulla on joka päivä hetkiä jolloin ei ole mitään pakollista menoa, mutta silloin usein vain teen jotain ihan omia juttuja.

Uskon kyllä, että saan kasattua ajatukset ja totun tähän rytmiin pikkuhiljaa, mutta nyt oon kokenut tän olevan vähän rankkaa ja turhauttavaa. Kun ottaa tietokoneen esiin ja tietää siinä samalla, että nyt olisin voinut lukea vaikka sen biologian kappaleen tai tehdä englannin tehtävät. Silti ei tee mitään edistääkseen koulutehtävien edistämistä. Oikeastaan vaikka blogiinkin olisin voinut kirjoitella, on se tuntunut turhauttavalta kun ei ole kirjoittanut pitkään aikaan, en tiennyt että miten aloittaisin uudestaan. Haha olipa selitys, mutta siinä oli oikeastaan syy tähän hiljaisuuteen. Yritän nyt taas totutella siihen ajatukseen että kirjoittelisin tänne tästä edes päin useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa... : D

Ja toinen merkitys otsikolle on se kun kävimme viime viikolla (eli syyslomalla) entisen talliporukan kanssa syömässä, enkä ollut nähnyt melkein ketään heistä vuoteen! Kyseltiin kuulumisia ja juteltiin paljon kaikkea. Pidettiin hauskaa ja vietettiin hyvää aikaa yhessä. Oli hauska myös muistella mitä kaikkea tuolla porukalla onkaan tehty!

Hyvä ruoka(seura), parempi mieli.